Yksi Yö Seisoo Com Mustasaari


I enjoy reading an article that can make people think. Also, thanks for allowing me to comment. Complex posting such kind of information on your page.


Yksi Yö Seisoo Brisbane Kirkkonummi


Yhden damer...

Köyhä meni rikkaalle, vaappuvalle, vanhalle. Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren. Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän. Kukka liittyvi kukkahan, rukka liittyvi rukkahan, mihinkä liityn ma Mirjam rukka, missä on Mirjamin kukka?

Päivä painui jo vuorten taa, kuun on helmissä metsä, maa, helyjä välkkyvi heinät, oljet,-- missä on Mirjamin soljet? Missä viivyt sa sulhoni, kussa valkea orhisi, joudu jo luokseni angervoisen-- vaiko jo löysit toisen? Jo kaukana korven soissa tulet virvojen viriää. Ypö yksin istun ma koissa, ei armasta, ystävää. Mut oudoissa unelmoissa mun henkeni heläjää. Kuva valkea vierii ja väikkyy, tutut piirtehet pilkoittaa.

Yksi yö seisoo com mustasaari aatteeni seisoo ja säikkyy. Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk' kerran jo unhoitin, näin kesästä unta ja uotin-- niin syksyhyn heräsin. Oi, silmät tummat, en teitä toki koskaan ma syytä, en! Te itkitte kyyneleitä niin kauniisti säälien, kun henkeni helpeheitä suu surmasi punainen. Olen kävellyt päiviä öitä kuin hullu ja itkenyt sielun pilloja, pimeiköitä, rikkaruohoja kitkenyt.

Olen kutonut kummia vöitä, hiushienoja helkyttänyt utuhaaveita, unten töitä-- maassa kiini ma matelen nyt. Oi, ajat te armahimmat, kun niskan nyykähys yks tai kengän keikahus vimmat sai syömehen sytytetyks ja tuskatkin tulisimmat suli voittajan hymyilyks! Minä yksi yö seisoo com mustasaari illan taivasta ja muistelen tyttölasta. Minä petetty nainen pori, tyttö, sun temmata pois turhasta maailmasta.

Sulle tahtoisin keväästä laulella ja kertoa taivahasta, yön tähdistä, päivän paisteesta ja kaaresta korkeasta. Minä tahtoisin, että sa kaipaisit mun kanssani korkealle! Ja että sä uhrata tahtoisit mun kanssani taivahalle elos nuoren kukkaset kaunihit, et turhalle maailmalle. Oi, jos sinä tietäisit, tyttö oi, mitä kauniita maailmoita, sun povessas nuoressa unelmoi, sinä hengelläs hellisit noita! Mut ethän niitä sä tuntea voi. Ne lie vaan haaveita, joita sinne muinoin mun sieluni kaipuu loi-- oi, aikoja ihanoita!

Sa minua lempinyt et. Mitä tahtomme taisi sille? Mitä taidamme ihmiset poloiset elon lankojen kehrääjille? Ei rakkaus tee sokeaksi eikä aseta silmille pinkkejä pleksejä. Rakkaus kyllä nostaa kohteensa ilmaan, oikein roikottaa kainoloista. Tiedättehän, niin kuin lasta roikotetaan. Kumppani seisoo takana ja nostaa kainaloista, vähän heiluttaa puolelta toiselle ja laskee sitten taas maahan. Halaa ehkä hellästi vielä ja voit kääntyä syleilyssä sitten kasvotusten häntä kohti.

Siinä te sitten olette. Rakkaus on sitä kun et enää joudu kohtaamaan vaikeuksia tai iloja yksin. Saat jakaa arkea toisen kanssa. Askel ei ole sen keveämpi kuin ennenkään, mutta ehkä kotiin on mukavampi tulla kun siellä tietää olevan jonkun toisenkin. Jo se, että ulko-ovessa lukee omasi lisäksi jonkun toisenkin nimi on kiva lisä, joka hymyilyttää aina uudestaan. Luo turvantunnetta, kun tietää, ettei tarvitse olla yksin. Kun flunssaisena näyttää iljettävältä, tulee toinen silti yöksi nukkumaan viereen.

Tuolloin tuntee rinnassaan yksi yö seisoo com mustasaari lämmön toista kohtaan, kumppani on vierellä vaikka itse haisisi ja tukka olisi välillä likainen. Pinkki sävy taas, se joka toistuu kaikissa uskomuksissa, tulee arkeen kaikesta siitä seksin määrän tuomasta kasvojen punoituksesta. Miksi muuten ihmisiä pidetään ainakin Suomessa töykeinä, jos he sanovat ääneen mikäli heitä häiritsee jokin?

Tai jos joku etuilee jonossa niin ei siitäkään saisi mainita. First in finnish, then in paljas pillu uusimaa. Someone reblogged one of my poems and I was so happy, thank you! Kaukainen käen kukunta keskellä kultaista kesäyötä. Kuin kutsu toisesta maailmasta se loikkii, hiipii ja juoksee. Puusta puuhun, maasta taivaaseen, vetten yli ja metsien halki. Se etsii vaeltajaa, öistä vaeltajaa Jonka kasvoilla väräjää, monien maiden hehku.

Yksi, kaksi, kolme kertaa Laulu kajahtaa. Sielusi lensi pois, vastasi kutsuun ja lensi pois. Yksinäinen hahmo seisoo sammalmättäällä ja kuuntelee kuinka hiljainen tuulen henkäys kulkee runkojen lomassa. Koettaa koskettaa mutta tuuli pakenee ja katoaa.

Add a comment

Your e-mail will not be published. Required fields are marked *